Designvarkaissa? / Stealing design?

Ystäväni lähetti minulle kuvan uudesta H&M Home -jakkarasta, joka muistuttaa liiankin paljon minun vuonna 2016 suunnittelemaani Åkerbacka-jakkaraa. H&M:n puisessa jakkarassa jalkoja kiertävä siksak-tukipuu on asteen villimpi kuin minun jakkarassani. Muuten ne kyllä erottaa selvästi sukunäköiksiksi. Vai erottaako?

Mikä on kopio? Saanan ja Ollin Kievari-maton kopiointikiista oli otsikoissa viime vuoden lopulla: ”KIEVARI-MATTO ei ole omaperäinen eikä se ole teos. Siksi design-mattoja valmistava Finarte ei saa tekijänoikeuslain mukaista suojaa matolleen.”

Voivatko suuret yritykset surutta kopioida pienten suunnitteluyrityksen tuotteita, tuottaa niitä sellaisella volyymilla, että tuotteen lopullinen ulosmyyntihinta jää niin alhaiseksi, ettei alkuperäinen tuote voi enää kilpailla sen kanssa markkinoilla? Voivatko suuret viedä pienten ideat ilman seuraamuksia.

Toisaalta, elämme valtavan kuvavirran keskellä, aivomme käsittelevät melkoisen määrän dataa joka päivä: alitajunta puskee muotoilijalle ideoita alitajunnasta – ideoiden alkuperä saattaa jäädä suunnittelijalta huomaamatta. Lisäksi muotoiluprosessin yhtälöitä ratkaistessa toteutuskelpoisten ratkaisujen määrä ei välttämättä ole suuri, useampi muotoilija voi ratkaista yhtälön samoin, sukunäköisesti. Ja osa ideoista kulkee myös yhteistajunnassa: samassa ajassa eri puolilla maailmaa putkahtelee samannäköisiä design-tuotteita tai taideteoksia, ilman järjellistä selitystä.

H&M Home:in pyöreä jakkara on akaasiaa, joka kasvaa tropiikissa, eikä sivustolla ole mainintaa puun alkuperäistä tai FSC-sertifikatoinnista. Minun suunnittelemani Åkerbacka-jakkara on suunniteltu kestämään eliniän, ja se on valmistettu tammesta – maalattu versio männystä. Kuitenkin aion tilata itselleni yhden H&M Home -jakkaran, en sen halvan hinnan tai suuryrityksen taloudellista tukemista varten, vaan muistuttamaan itseäni siitä, miten designvarkaissa käynti ei ole todellakaan sallittua.

 

jakkara_Raunio_m_3_2000px

 
My friend sent me a picture of a new H&M Home stool, which looks a lot like the Åkerbacka stool that I designed in 2016. In the wooden H&M stool, the zigzag of the spindles joining the legs is somewhat wilder than in my stool. Yet they clearly seem to belong in one family. Or do they?

What is a copy? The dispute concerning a carpet by Saana and Olli was in the headlines at the end of last year: “The KIEVARI carpet is not an original work, so Finarte cannot invoke the copyright law to protect it.” (The article published in Finnish)

Can big companies just simply copy products of small design companies and with their high production volumes set prices so low that the small companies with the original design ideas can no longer compete with the copies on the market? Can the big take the ideas of the small without consequence?

On the other hand, we live in the midst of a huge digital flow of images and our brains handle a considerable amount of data every day. Ideas burst from the subconscious of the designer, who may well not be aware of their origin. Also, when solving the equations of a design process, the number of feasible solutions can be limited and several designers can solve the equation in a similar way, generically. Some ideas are also in the common consciousness: design products or works of art of similar appearance emerge around the world at the same time without a rational explanation.

H&M Home’s round stool is made of acacia (the article published in Finnish), which grows in the tropics, and there is no mention on the company’s website about the origin or FSC certification of the wood. My Åkerbacka stool was designed to last a lifetime and is made of oak or, when painted, pine. I am going to order one H&M Home stool for myself, not for its cheap price or to support H&M financially but to remind myself that stealing other people’s designs is strictly no-no.